Mjauu

Jahas, taas olis huomenna perjantai. Mä en meinaa millää pysyä perässä tän ajan kulumisen kanssa, tänäänki tunnilla tuntu siltä, että olis vasta eilen istunu siellä viimeks, vaikka siitä olikin oikeesti viikko. Tää elämä täällä on loksahdellu aikalailla paikalleen, ja arki menee mukavasti koulussa käyden ja kotona tai kaupungilla hengaillen. Pitäis kyl alotella meidän kotiesseitä, mutku en jaksa. Mä oon sit kesäkuus tosi ahkera! Mua on väsyttäny viimeaikoina jotenki tosi paljon, vaikka nukunki ihan kivoja yli 8 tunnin yöunia. Täällä ei oikein tunnu miltään vuodenajalta just nyt, koska päivisin on semmosta puolipilvistä ja joku +13 astetta, eli ihan mitään sanomatonta. Viikossa on ehkä kaks vähän lämpimämpää päivää, ei ainakaan mulle riitä tuomaan kesäoloa.

Onneks tähän mälsään viikkoon on tulossa superkiva viikonloppu jatkeeks, kun Paavo tulee aamulla tänne! Ikävä on taas päässy yllättään moneen otteeseen, eikä asiaa auta yhtään Marinan ja Kianin orastava romanssi, johon mä oon sekaantunu enemmän tai vähemmän juttelemalla osapuolille yhdessä ja erikseen. Mä myöskin päädyn jotenki niiden kanssa kahville tai jonnekin, kun ilmeisesti on niin jännää olla kahdestaa. Tai sit mä oon vaan niin haluttua seuraa, en tiiä sitten.

Jotenki mulla on kanssa ollut ikävä kotiin, ja ootan jo vähän kotiinpaluuta. Facebookissa aika monen vaihdossa olevan statukset ilmottelee jo paluusta takas Suomeen, ja mulla on vielä ihanankamalat kaks kuukautta jäljellä. Vaikka viihdyn täällä ihan superhyvin! Erityisesti mulla on ikävä mun omaa asuntoa, mä oon huomannu, että tää solussa asuminen ei vaan oo mun juttu. Etenkin jos on jostain syystä pieni dagen efter mikään ei oo ärsyttävämpää kun korkealta ja kovaa laulava, imuroiva kämppis. Lisäks mul ei oo mitää hajua miten kämppiksiin pitäis suhtautua, toisen kanssa juttelen aika paljonkin, mutta toista moikkaan kerran kahdessa päivässä. Tuntuu kummalliselta jakaa kämppä jonkun kanssa, josta mä en tiedä oikeestaa mitää. Mutta kun meidät kemiat ei oo tähän päivään mennessä kohdanneet, niin en usko että missaan mitään uutta parasta ystävää siinä.

Oon viimeaikoina löytäny itteni yhä useemmin ruotsalaisen Marinan seurasta, kun Lina viettää aikaansa Slavan kanssa. Aluksi tykkäsin Linasta enemmän kun Marinasta, mutta nyt taitaa olla vähän toisin päin. Mua käy ärsyttämään kun Lina jättää illat kesken ja reissut tekemättä poikaystävänsä takia. Tottakai mä ymmärrän miks Slava yleensä vetää pidemmän korren näissä seura-asioissa, mutta tuntuu kurjalta Linan puolesta kun se missaa mun mielestä just tärkeimpiä asioita erasmuksena olemisessa. Enkä edes tarkota jäätäväää biletystä, vaan ihmisten kanssa juttelemista,yhteisiä reissuja vaikka huvipuistoon ja paikalla olemista, kun legendaarisiksi muodostuvat läpät heitetään ensimmäisen kerran. Tää meidän porukka täällä ei kyl oo mikään hirmuisa bileryhmä, tokan semesterin erasmukset taitaa olla jo vähän kyllästyneitä ja uudet lähtee ajoissa kotiin. Mul on ikävä kunnon klubia, reissu Reeperbahnin iloihin on siis suunniteltava pikimiten. Eilen tosin jorattin Nicolen kanssa kahdestaan Peselissä, kävi taas perinteiset "vielä tää biisi, oho seuraavakin on hyvä, no lähetään sen jälkeen" ja kotiuduttiin aika myöhään. Mun piti onneks olla vasta 12 aikaa koululla, Nicki-parka sen sijaan meni jo kymmeneks.

Mites toi mun reuhka? Ens viikolla oon suunnitellu reissua kampaajalle, pitää varustautua valmiiksi harjoitellulla puheella ja runsaalla kuvamateriaalilla, että menee varmasti perille mitä mä haluan. Pitkä tukka houkuttaa yhä enemmän ja enemmän, mutta ainakun avaan suuni siitä, saan vastaukseksi useita napakoita EI-sanoja, ja että mun tukka on just ihana näin. Nii munki mielestä, mutta näin kahden vuoden jälkeen alkaa jo kyllästyttämään. Voisinki kokeilla jotain uutta jännää mallia lyhyelle tukalle. Tää tarkottaa hiuslehtien selailua, kivaa! Mua ärsyttää aina ku ihmiset, joilla on ihana pitkä tukka pitää sitä aina samalla tavalla, vaikka ponnarilla joka päivä. Siis kamooon, teillä sentään on sitä tukkaa päässä ja maailmassa on niin paljon kampauksia, joita mä niiin tekisin, jos mulla olis pitkä tukka. Mutta on päättänyt, että sitten kun täältä erasmukselta joskus kotiin selviän, niin alan kasvattaan tätä tukkaa, ja ehkä joskus pääseen taas leikkimään kampauksilla.

Kaikenlaista höpöttelyä tähän väliin. Huomenna aikasin ylös että ehdin lentokentälle ysiks.

Pusuja!