Berlin! osa 3

Ahh tääl on ihan mieletön ilma! Onneks ei ollu koulua tänään, kun tunnit oli peruttu.

Söin aamupalan partsilla ja lueskelin kirjaa tunnin verran. Sen jälkeen Marina nappas mut mukaan kaupungille, ja auringon paisteesta nautittiinkin sitten koko iltapäivä. Kahvilaa vaihdettiin tietenkin auringon mukaan. Tää mun vaaleanvihertävä ihoni ei oikein muistanu miten auringon kanssa pitää käyttäytyä, ja olkapäät onki vähän punaset. Kävin hakemassa aurinkovoidetta, että ens kerralla vältyn tältä. Sää siis tällä hetkellä aurinkoinen ja +20! ja kello on kohta kuusi.

Etsittiin tänään kampaajia, mulla on tukka kasvanu joku pari senttiä ja ah ihana juurikasvu. Mä en kyl tajua miks, viimeks kun vedin pään blondiks niin ei mul mitää juurikasvua tullu, koko reuhka kasvo blondina ihan ilosesti. Tosin sillon oli kesä, mut niin on kyl nytkin! Ei kai auta ku käydä värjäyttää. Tääl on perushinta aika monissa kampaamoissa 13€ leikkaus tai värjäys, mut jotenki tuntuu vaikeelta luottaa, et onko niin halpa sitten oikeesti hyvä. Löytyy tietenkin niitä kalliimpiakin paikkoja, mutta opiskelijan budjetilla ei ehkä ihan oo hyvä. Ehkä pitäis kotivärjätä ja käydä vaan leikkaamassa. Tai antaa kasvaa kunnes ei pysy enää keesillä.

Viime sunnuntaina Berliinissä oli myös ihan uskomaton ilma! Sininen taivas ja lämmintä siinä 20 asteen tienoilla. Aamulla käytiin pyörähtämässä East Side Galleryn luona, joka oli 15 minuutin kävelyn päässä hostellilta. East Side Gallery on pisin pätkä, joka on jäljellä Berliinin muurista. Muurin kaatumisesta on 20 vuotta, ja sen kunniaksi Berliini oli kutsunut taiteilijat uudistamaan maalauksensa, siksi kaikki näyttää niin värikkäältä ja uudelta.

 

 

 

 

 

 

Päässä soi Bloc Partyn Kreuzberg ihan syystä. Muurilla on siis mittaa 1,3km, ei ollut aikaa kuin kävellä kauhean pitkälle. Takaisin hostellilla lastattiin tavarat bussiin, ja lähdettiin parlamenttitalolle. Meille oli onneksi varattu opastettu kierros, sillä muuten olisi jouduttu jonottamaan varmaan tunti.

 

 

 

 

Sisällä seinissä oli venäläisten sotilaiden kirjoittamia graffitteja, jotka löydettiin joskus parikymmentä vuotta sitten uudistamisprojektin aikana.

Kaikki tuhmuudet oli poistettu kuitenkin, lähinnä kirjoitukset ovat nimiä, päivämääriä ja sotilasarvoja.
Lisäksi kurkattiin istuntosaliin, ja saatiin kuulla, että saksalaiset äänestävät joko käsiäänestyksellä, tai istuma/seisoma-äänestyksellä ja päätös perustuu siis silmämääräisyyteen. Jos tästä ei ole selvyyttä, johtaa saliin 3 ovea, joiden yläpuolella lukee Ja, Nein ja Egal(oikeesti joku hienompi sana jota en muista). Tekniikkaa kuulemma voidaan manipuloida, niin tää on parempi keino. Lisäksi istunnot tallennetaan pikakirjoituksella.

Pömpeli on osa ilmanvaihtojärjestelmää. Kierroksen lopuksi päästiin katolle sekä tietenkin kuuluisaan kupoliin. Näkymät oli melkosen hulppeat.

 

 

 

 

 

 

 

Kierroksen jälkeen oli kolmisen tuntia aikaa hengailla, ennenkuin bussi lähti takasin kotiin. Lähistöllä oli tivoli, jonne sitten mentiin pyörimään. Söin ihan superhyvän pihvin, joka tarjoiltiin sämpylän välissä. Lisäksi aivan taivaallisia valkosuklaaseen dipattuja mansikoita!

 

 

 

Korealaiset ei oikein tykänneet auringosta, ne on on vielä valkoisempia kuin mä oon. Niimpä ne käytti kaikki keinot suojautuakseen. Saivat vähän erikoisia katseita lähistöllä bikineissä loikoilleilta mimmeiltä.

Viideltä hypättiin bussiin ja 9 maissa oltiin perillä. Se on vieläkin niin outoa, miten takaisintulomatka on aina nopeamman tuntuinen kuin menomatka! Tuntui, että 4 tuntia meni ihan hujauksessa.

Eilinen Klang der Sprachen-ilta oli superhauska ja kieliä oli edustettuna aina Thaimaata ja Brasiliaa myöten. Runo sai ansaitut naurut, vaikka esiinnyinkin (tietenkin) koomikkopojan jälkeen...

Nyt teen salaattia, mä oon alottanut (vaihteeks) uuden paremman elämän! Söin tosin ranskalaisia tänään kaupungilla, mutta salaatti neutraloi sen!

Pusuja!

Berlin! osa 2

Huh! Esitelmä meni ihan hyvin! Taino luin paljon paperista ja välil oli kieli ihan solmussa, mutta loppujen lopuks oli ihan ok. Näin kyllä kun ihmiset alko piirtelemään vihkoihinsa jossain vaiheessa, mutta en yhtään ihmettele, koska aihe oli melkoisen kuiva. Ainoastaan opettaja kuunteli keskittyneesti ja esitti kysymyksiä ja semmosta. Saatiin lopuks aikaseks pientä keskusteluakin aiheesta. Esitelmän jälkeen tuli ihan kuoleman väsynyt olo, niinkuin ei olis hengittäny ollenkaan koko tunnin aikana. Onneks seuraava esitelmä on vasta 3 viikon päästä ja se on vaan 10-15 minuuttinen.

Mutta takasin Berliiniin! Lauantaina heräiltiin siinä yhdeksän aikoihin ja jonotin suihkuun kymmenisen minsaa. Lopulta kun oli mun vuoro, ei hanasta tullut enään niin lämmintä vettä. Ei mitään ihan jäätävää, mutta tarpeeksi viileää, että suihku jäi lyhyeksi. Ainakin heräsin! Aamupalan jälkeen lähdettiin Juutalaismuseoon. Museo kertoo juutalaisten historiasta ja sopeutumisvaikeuksista saksalaiseen yhteiskuntaan. Ja tietenkin toisen maailmansodan juutalaisvainoista. Museossa oli kaksi rakennusta, toinen perinteinen vanha, ja toinen melko uusi ja tyyliltään moderni. Arkkitehti oli omistanut koko rakennuksen juutalaisten muistolle, ja sen sisältä löytyi tyhjiä huoneita, esimerkiksi Holocaust Tower. Noin 20 metriä korkeassa tornissa ei ollut lämmitystä, ja ainoa valo tuli pienestä ikkunasta. Tyhjyyden tarkoitus oli muistuttaa juutalaisten puuttumisesta saksalaisesta yhteiskunnasta. Sisäpihalta löytyi Exile Garden, petonipylväikköpuutarha. 10 000 metallista kasvoa on omistettu keskitysleirien uhreille.

Juutalaisvainot vetävät aina hiljaisiksi, kun niistä lukee. En vaan millään pysty käsittämään, miten yhtäkkiä voidaan päättää, että ihminen on "vääränlainen" koska uskoo eri asiaan. Joskus vuonna 1000 kristityt päättivät, että hahaa, juutalaiset tappoivat Jeesuksen, ja vainot alkoivat. Ei mitään järkeä.
Vielä hirveämpää asiasta tekee se, että vain muutama kymmen vuotta ennen Hitlerin valtaannousua juutalaiset olivat vihdoin saaneet lailla taatun, tasa-arvoisen aseman Saksassa ja saivat harjoittaa kaikkia ammatteja kuten muutkin. Aikaisemmin esimerkiksi armeijan työpaikat olivat kiellettyjä juutalaisilta. Se riemu loppuikin lyhyeen ja taas mentiin. Oikeesti, nytmä oon taas vihanen aiheesta! Museossa melkein räjähti pää kaikelle kummallisuudelle, esimerkiksi kylteille, jossa kiellettiin myymästä juutalaisille mitään, tai valtavalle kangaspakalle, johon oli painettu daavidin tähtiä, joita juutalaisten oli pakko pitää, jotta ihmiset erottaisivat heidät muista. Siis jos tarvii merkin siitä, että on erilainen, niin kuinka erilainen sitä sitten loppujen lopuks on.

Museon jälkeistä lievää pahaa oloa lähdettiin helpottamaan Alexanderplatzille, jonka lähistöltä löytyy yksi Saksan isoimmista ostoskeskuksista. Lounas syötiin tietenkin sushiravintolassa! Rakastan tätä maata ja sen halpaa ja erittäin hyvää sushia.

Olin erittäin tyytyväinen järkeviin hankintoihini. Siis oikeasti järkeviin! Paita, ballerinat ja alusvaatteita. Löydettiin kiva liike, jossa oli jäätävän rumia vaatteita ja aivan superkivoja alusvaatteita, kahdet pikkupöksyt hintaan 3€! Laatu kuitenkin aivan sama kuin H&Mssä, mutta hinta vähän enemmän kohdallaan. Ja sitten... Tally Weijl-nimisessä liikkeessä oli suunnilleen kaikki alennuksessa, ja vielä päälle ota 3 maksa 2 tarjous. Sieltä lähti sitten mekko ja kengät ja liivi, en ehkä ihan tarvinnut niitä, mutta varmasti tulen käyttämään! Ja hintaa kolmikolle tuli yhteensä 27€, että sano nyt siihen ei! Klikkaamalla saa kuvan isommaks, niinku muutki.

Musta seon jo ihan hyvä suoritus, kun saatiin shoppailua myöskin rakastava Fran väsytettyä! Se halus aika pitkään kahville, ja luvattiin et joo mennään heti seuraavaks. Ja sitte nähtiin uus kiva kauppa, jossa käytiin ihan tosi äkkiä. Se on jännä miten väsymys unohtuu kun näkee nättejä asioita. Shoppailun jälkeen mentiin porukalla syömään italialaisravintolaan, jossa tarjoilijat polotti keskenään babadibuubidi-kieltä. Pitsa oli tajunnaunräjäyttävä yhdistelmä parmankinkkua, ricottajuustoa ja erilaisia sieniä. 8euroa kiitos ole hyvä ja saatiin tikkarit kaupan päälle!

Ruoan jälkeen pyörittiin takas hostellille (ylemmät kuvat sieltä) vaihtamaan vaatteita. Tarkotuksena oli suunnata hostellin läheisyydessä sijaitsevalle klubille. 10 minuutin matkaan saatiin kulumaan puolisen tuntia, kun ei oikein löydetty eka perille. Paikka oli ihan okei, hyvänä puolena rokkitanssilattia, jossa soi hyviä biisejä toisensa jälkeen ja ihmiset hyppi ja käyttäyty muutenkin niinkuin olisivat olleet livekeikalla. Ei vaan koko päivän kävelyn jälkeen energia riittäny mitenkään isompaan riehumiseen ja suunnatiin kotiin puoli kahden maissa. Päätettiin että kävellään, mutta tällä kertaa se lyhyempi reitti. Nojoo, käveltiin puoli kilsaa väärään suuntaan, ja sama takasin tietenkin, ja vihdoin otettiin taksi, jolla matka hostellille kesti 5 minuuttia. Aivan kuolleena kaaduin sänkyyn saatuani ensin Paalta viestin, että se lähetti mulle rakkausviestin mtv3 tsättiin.

Huomenna sitten vuorossa sunnuntaiaktiviteetit Berliinissä. Lähden kohta Klang der Sprachen-iltaan, jossa vaihtarit lukee tai laulaa omalla kielellään jotain. Mä valkkasin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly-runokirjasta runon Meidän kissat:

Meidän kaksi kissaa
syö ja juo ja pissaa
niin kuin kaikki muut
pikku simasuut.

Mutta muuten ne on hienommat!

Niiden äänetkin on vienommat
kun ne naukuu
nirun narun
lirun larun
pirun parun
kinastellen keskenään
kumpi ensin hellimään
pääsee emäntäänsä,

kumpi ensin kellimään
pääsee syliin lämpimään,
kainaloon saa päänsä

Tää on suomeksikin nii kivan kuulonen, niin luulen että saattaa herättää hilpeyttä kuulijoissa. Niinkuin tarkoitus onkin!

Pusuja!

Berlin! osa 1

Heips!

Nyt mulla oli ihan syystä melkeen viikon tauko, ei ollut oikein asiaa ja sitten olikin jo viikonloppu ja Berliinin reissu!
Torstaina grillailtiin Slavan kämpillä ja pekoniin käärityt herkkusienet saavutti suurta suosiota. Slaval oli joku ihme minikuumailmapallo, tarkoitettu kai valaisimeks juhlissa tai jotain.

Slava sen sijaan päästi pallon menemään! Se oli aika kivan näköinen leijailemassa pois, ei onneks ollut yhtään tuulta.

Mutta sitten reissuun! Tässä ekassa osassa keskitytään vaan perjantaihin, muuten kukaan ei jaksa lukea tätä loppuun asti!
Lähtö oli siis perjantaina aamulla klo 7. Onneks meni busseja niin aikaisin, koska meidän kyyti lähti koululta. Aika hiljaista oli meno, onneks sain vähän nukuttua. Parin tauon ja 4,5 tunnin päästä saavuttiin lopulta Berliiniin. Napattiin opas kyytiin ja jatkettiin suoraan 3 tunnin bussikierros ympäri kaupunkia. Lue, ei hyvä! Loppuvaiheessa ei oikein enää jaksanut kiinnostaa minkänäköisiä taloja ulkona näkyy, oli aika nälkä ja puutunut olo.

Suurin osa bussin ikkunan läpi otetuista kuvista oli aika huonolaatusia ja heijastumia täynnä, mutta sentään jotain! Käveltiin pieni pätkä kierroksen aikana, että saatiin vähän happea. Kaupunki oli aika erilainen kuin odotin, välillä ei tuntunut Saksalta yhtään! Enemmän Espanjalta tai joltain. Ehkä se johtu siitä, että välillä haisi roskilta niinkuin Barcelonassa viime kesänä. Berliinin historia on ihan mieletön, uskomattomia tarinoita ja paikkoja. Bussista kaikki näki kätevästi joo, meni kyllä aina vähän ohi että mikä talo oli mikäkin. Pakko sinne on vielä palata tän vaihdon aikana, että ehditään kunnolla myös bilettämään! Jalat oli niin rikki iltasin että hyvä kun jaksoi kävellä, saati tanssia.

Lopulta, 8 tunnin bussissa oleilun jälkeen, päästin hostellille asti. Se oli ihan okei, ei mikään ihmeellinen. Sijainniltaan hyvä siksi, että metroasema oli 10 minuutin päässä. Muuten naapurusto tuntui vähän turvattomalta, en oikein osaa selittää miksi. Kaikenlaista hiipparia ainakin pyöri nurkissa.

Nukuttiin Linan, Marinan, Franin ja Kashan kanssa samassa huoneessa. Mutta ei hätää Paavo, Fran taitaa tykätä pojista.
Ruokailun ja lyhyen maisemien kartoituksen jälkeen vaihdettiin vaatteet ja seikkailtiin metrolla oopperatalolle. Reissun hintaan sisältyi siis oopperaliput, ohjelmassa Straussin Salome.

Onneksi lavan yläreunassa olevalla skreenillä näkyi vuorosanat, muuten olisi tarina saattanut jäädä hämäräksi. Lavastus ja asut oli jännä yhdistelmä nykyaikaa ja Jeesuksen aikaa, johon tarina sijoittui. Erikoisin kohta taisi olla, kun Salome tanssi isäpuolelleen saadakseen tahtonsa läpi, ja neito heilui lopulta lavalla pelkässä lannevaatteessa revittyään vaatteensa vihanpuuskan aikana. Tässä vaiheessa olin erityisen kiitollinen tekstitykselle, muuten olisi voinut leuka roikkua polvissa asti. Esitys oli kuitenkin hieno ja musiikki erityisen vaikuttavaa. Musta oli kiva tehdä jotain sellaista, mitä en olisi tehnyt, jos olisin ollut matkalla pelkästään kavereiden kanssa. Yäk mä ajattelin miten äskeisen lauseen vois sanoo saksaks, ja voin kertoa että se olis noin 6 riviä pitkä.

Oopperan jälken alkoi aamuherätys painaa todella päälle. Käytiin syömässä Vapianossa, joka on erittäin hyvä ja hintaystävällinen ravintolaketju. Ruoka on superhyvää ja ravintolat viihtyisiä. Ruoka tehdään saman tien asiakkaan edessä, mikä on jännää. Ainoa miinus siellä, niinkuin kaikissa muissakin paikoissa, missä oon syönyt, on että juomat maksavat ihan mansikoita. Onneksi oon opetellu mikä on vesijohtovesi! Muuten tulee pullovettä jos sanoo wasser.

Tässäpä siis perjantai! Palailen huomenna lauantain kanssa. Nyt pitäis harjotella esitelmää, joka on huomenna. Jonka tarkotus olis kestää 60min...Meil on 54 slaidia, että jos käyttää vähän yli minuutin per slaidi, niin ei ole hätää!

Pusuja!