LANGWEILIG!

...not! Onse kumma miten aika menee siivillä kun on kivaa.

Meidän Scandinavian Food Evening onnistu tosi hyvin. Laitettii ruokia semmoset pari tuntia, ja just saatiin kaikki valmiiks kun viimenenkin vieras oli tullu. Meitä oli yhteensä 20 ja ruoka riitti just kaikille, vähän makaroonilaatikkoa jäi yli. Onneks tajuttiin annostella ihmisille eikä antaa ottaa itse, ja näin varmistettiin että kaikki sai ainakin maistaa kaikkea. Saatiin paljon kehuja, vaikka huomasin että silli oli kyllä päässyt lautaselle asti, mutta ilmeisesti maistamisen jälkeen ei enää kelvannu. Lauran tekemät jälkiruokapullat saavutti erityissuosion, kun toin ne pöytään ihmiset suorastaan hyökkäs niiden kimppuun.

Syömisen jälkeen jäätiin meille hengailemaan, mun molemmat kämppikset on sopivasti matkoilla niin ei häiritty ketään. Tai ehkä vähän yläkertaa, yhdistelmä espanjalaisia ja yliaktiivisia korealaisia on aika kovaääninen. Oli taas hauskaa, vaikka en oikein tykkää emännän roolista niin paljoa, kun kokoajan pitää olla siivoilemassa ja vähän hyssyttämässä ihmisiä ja huolehtimassa, että kaikilla on kaikkea. Kunnioitus äitiä ja sen juhlienjärjestämistaitoja kohtaan lisääntyi huomattavasti.

Ilta päättyi aikasin, koska lauantaina oli tiedossa aikanen herätys ja lähtö Heide-Parkkiin! Se on yks pohjois-Saksan isoimpia huvipuistoja, ja vaan 1,5h junamatkan päässä täältä. Lisäks bongattiin alennuslipukkeet mehupurkin kyljestä, eli 2 yhden hinnalla ja näin päästiin sisään opiskelijaystävälliseen 17euron hintaan. Koko päiväksi. Linnanmäki, you lose.

Aamulla vielä tarkistin sään, ja luvassa oli +22 ja aurinkoa. Ulkona näytti vähän harmaalta, mutta ajattelin sen olevan vain aikaisen aamun sumua, joka häviäisi päivän mittaan. No siinä neljän aikaan aurinko päätti vihdoin näyttäytyä, sitä ennen kuljin ympäriinsä kääriytyneenä Javierilta lainattuun takkiin, poika oli varustautunut paksulla villapaidalla ja talvitakilla ja oli yllättäen kuumissaan +13 asteessa.

Vika kuva kuvaa erittäin hyvin olotilaa vuoristoradan jälkeen. Etenkin toi puinen rakennelma nimeltään Colosseus oli jotain ihan mieletöntä, 61 asteen pudotus tuntuu siltä kuin mentäisi suoraan alas. Lisäksi rata kesti lähemmäks kaksi minuuttia, pitkä aika veivata ylös alas ja kirkua. Jonotettiin hirvitykseen mukavat 40 minuuttia, vaikka puisto oli ollut auki vasta tunnin verran. Löysin kuitenkin jonosta 10euroa, jee! Mun kuvat vuoristoratojen kameroista oli jotain ihan huippua, kun tukka sojotti suoraan ylös ja naama mitä erikoisemmilla irvistyksillä. Colosseuksessa kuitenkin kuva otettiin lähes vikassa kurvissa, ja Manun kanssa päätettiin tehdä tylsistyneet ilmeet, jotka onnistu todella hyvin. Kuva olisi kuitenkin maksanut 14e, joten se jäi sitten kauppaan. Jos olisi ollut muistitikku mukana, kuvan olisi voinut myös saada tallennettua sinne 7euron hintaan. Ensi kerralla muistetaan tämä. Huudeltiin myös joka laitteessa langweilig!!! joka tarkoittaa tylsää, ja muut ihmiset tais nauraa meille.

Puistossa on siis pienempiä kieputtimia, vesimäkiä ja 4 erittäin isoa ja mahanpohjassakutkuttavaa vuoristorataa, ja 71 metriä korkea Scream-niminen vehje. Jossa noustaan hitaaaasti ylös ja tullaan 2 sekunnin vapaapudotuksella alas. Siinä vaiheessa kun keikuttiin sielä ylhäällä ja maisema jatkui silmän kantamattomiin ja tiesi, että kohta mennään alas ja lujaa, ajattelin kyllä että mitähän helv.. mä täällä oikeen teen?! Parin sekunnin päästä maassa kikattelin euforisessa tilassa ja sain vastauksen kysymykseeni.

Mä skippasin vesiliukumäet, koska en kokenut tarvetta hankkiutua litimäräksi, vaikka aurinko paistelikin kuumasti välillä.

Muilla ei sen sijaan ollut sitä ongelmaa, ja vesipetojen unelmien täyttymys olikin laite, jossa saatiin laiva alle ja käytiin raivokasta vesisotaa muiden laivojen kanssa. Mä laittaisin tähän kuvan, mutta siitä ei huomaa, miten märkiä ihmiset on, koska esim. vaaleat shortsit ovat muuttaneet väriä astetta tummemaksi ja farkut näyttävät tummeman sinisiltä kuin normaalisti.

Päivä oli kyllä ihan mahtava, vaikka jonot laitteisiin olivat melko pitkiä. Tästä johtuen tunnetilat oli kanssa vuoristoradalla koko päivän; ensin jonotus, laite, mieletön into ja fiilis, jonotus, tylsistys, laite, mieletön into jne. ja kun puisto lopulta meni kuudelta kiinni, mä olin ihan valmis lähtemään kotiin. Koska matkanjohtajana toimi brasilialainen, ei takaisin menevien junien aikataulua oltu tarkistettu. Jouduttiin sitten odottelemaan asemalla vähän yli tunti, ennenkuin päästiin istumaan junaan. Lüneburgissa käytiin vielä Silvanan kanssa sushilla ja sen jälkeen raahauduttiin ansaituille yöunille. Sunnuntai koitti vielä kauniina, ja aamupäivä istuttiinkin partsilla jutellen. Mä taidan olla jo vähän ruskettunukin! Iltapäivällä käytiin Silvanan kanssa kahvilla ja illalla mentiin grillaamaan. Kaupat oli siis eilen kiinni, mutta kreikkalainen Theo oli tehnyt ristiretken kreikkalaiseen ravintolaan, ja saanut sieltä herkkuja mukaan.

Oltiin opiskelija-asuntolan takapihalla, ja musavehkeet oli yhden asunnon keittiön ikkunassa. Ihmiset kävi nuuhkimassa grillituoksuja ikkunoistaan ja pikkuhiljaa väkeä saapuikin paikalle enemmänkin. Tanssittiin makarenaa ja laulettiin Ich bin eine Lüneburg-laulua, jonka joku kaivo jostain netistä. Grillailun jälkeen käytiin vielä kaupungilla pelaamassa biljardia ja kotiin mentiin tietenkin dönerit (pitakebabit) kädessä.

Tänään kävin saattamassa Lauran juna-asemalle. Se lupas tulla vielä heinäkuussa uudestaan käymään, ja mun pitää saada johonkin väliin mahtumaan reissu sen luokse Haagiin. Multa meinaa vaa jotenki loppua aika kesken, nyt Paavo tulee ens viikonlopuks, sitten on Lunatic Festival kampusella, sit olis yks vapaa vkl, sitten Paavo tulee yli viikoks, sitten onkin heinäkuu ja kotiinlähtö lähellä! Apua! Jotenkin hassua viettää kesä täällä. Puhuttiin Lauran kanssa siitä, millasia kesät on Suomessa ja miten outoa on, kun ei oo tiedossa mökkireissuja eikä pitkiä iltoja järven rannalla istuksien eikä festareita eikä mitään sellasta normaalia kesätoimintaa. Mutta varmasti keksin kyllä korvaavia aktiviteetteja noille, ja kesällä nyt on ihanaa vaikka ei tekis mitään, kunhan on lämmin. En vaan kyl saa päähäni miten on jo toukokuun loppu!

Pusuja!