Last days, the way, home

Kirjottelen tätä nyt porukoiden takapihalta, jaloissa pyörii kaks unista kissaa joiden mielestä silitys olis tärkeempää kun koneella naputtelu. Jotenkin todella outoa olla täällä taas, tuntuu etten olis koskaan missään ollutkaan tai en ainakaan viittä kuukautta!

Viimeiset päivät Lüneburgissa olivat mahtavia, käytiin lammen rannalla ottamassa aurinkoa ja joutsenet kävi vähän läheisiksi! Ne on oikeesti aika isoja ja pelottavia eläimiä, etenkin kun ne sähisee ja niillä on hampaat ja kaikki! Eikä ilmeisesti mitään pelkoa ihmisiä kohtaan, kuten kuvista voi päätellä.

Tuossa siis meidän leiripaikka ja Lauran alusta, josta tyttö pakeni aika kovaa vauhtia kun linnut tuli liian lähelle. 

Lauantaina oli sitten läksiäisbileiden aika. Tehtiin Lauran kanssa ihan superhyvää kakkua, jossa oli paljon kermavaahtoa, suklaakermavaahtoa ja mansikoita! Ei voi kauheesti mennä pieleen tollasilla aineksilla, ja kehuja saatiinkiin bileväeltä. Bileet olivat yhdet parhaimmista koko vaihdon aikana, kaikki olivat paikalla, dj soitteli hyvää musaa ja solun keittiö oli yks iso tanssilattia. Käytiin seuraavana päivänä auttamassa siivoamisessa ja hävityksen kauhistus oli melkoinen, keittiöstä löytyi mm. tuntemattomat sukat ja silmälasien linssi. Saatiin kuitenkin paikka taas normaalin näköiseksi parin tunnin työllä.

Sunnuntaina porukat tulivat Lüneburgiin ja oli ihana nähdä mami ja isi! Kierreltiin sunnuntai ja maanantai Lüünessä, shoppailtiin ja nautittiin kesästä ja kauniista kaupungista. Maanantaina näin vielä kaikki kaverit viimeisen kerran, ja hyvästit olivat melko tunteikkaat. Tai no ei me sanottu hyvästi vaan nähdään myöhemmin! Kian tulee Lahteen käymään jo ensi viikolla, Ruotsinreissu on jo suunnitteilla ja ensi kesänä Espanja näyttää todennäköiseltä lomakohteelta. 

Tiistaina alkoi matka kohti Suomea, matkalla Kööpenhaminaan pysähdyttiin Trapholtin taidemuseossa, jossa oli designer-teemamatkamme ensimmäinen kohde, Arne Jacobsenin kesämökki. Rakastuin matkalla tanskalaiseen designiin joka on yleensä hauskaa ja käytännöllistä. Trapholtin museokaupasta lähti mukaan hauska pieni jutuke, jonka ympärille voi kääriä ipodin johdon ja laittaa laukkuun ja näin estää sen ainaisen solmuunmenemisen.

Illalla saavuimme Kööpenhaminaan ja yllätys oli melkoinen, kun astuessamme sisään hotelliin aula parveili joulupukkeja ja tonttuja, unohtamatta tietenkään asiaankuuluvia lahja/reki/joulupallo-rekvisiittaa ja joululauluja.

Tarjolla oli myös perinteisistä tanskalaisista jouluruoista koostuva buffee-pöytä, josta mekin haimme vähän maistiaisia. Hotellissa oli siis järjestetty joulupukkien vuosikokous, ja huomattavalla osalla joulupukeista näytti olevan oikea pitkä valkoinen parta ja hiukset. Pakenimme hälyä iltakävelylle kanaalin rantaan ja menemällä aikaisin nukkumaan.

Kööpenhamina oli mielestäni ihan kiva kaupunki, hotellilta oli hieno näkymä suoraan Tivoliin. Oli aika hurjan näköistä kun karuselli nousi suunnilleen hotellihuoneen ikkunan korkeudelle, joka oli seitsemännessä kerroksessa. Kulutimme aikaa shoppaillen ja kävellen ja syöden hyvää ruokaa.

Toisena päivänä otimme auton alle ja lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin, kohteena herra Jacobsenin suunnittelema Bellavistan asuinalue. 30-luvulla valmistunut asuinalue oli hieno, ja sen erotti merestä vain kappale valkoista hiekkaa ja rantatie. Huipentumana Jacobsen-pyhiinvaellukselle läheltä löytyi asuinalueen vierestä, jossa kokoainen Jacobsen-niminen kahvila oli sisustettu miehen tuoleilla, pöydillä, lampuilla ja astiastoilla. Lisäksi katosta roikkui muutama Artichoke-lamppu, joka on äidin tämänhetkinen säästökohde. Ruoka oli myös erittäin hyvää ja mami vain istui ja hymyili ja nautti.

Kuva täältä

Bellavistan jälkeen ajettiin Louisianaan, modernin taiteen museoon n. 30 min ajomatkan päässä Kööpenhaminasta. Matka taittui rantatietä pitkin, ja maisemat olivat upeat, purjeveneitä turkoosinsinisessä vedessä, toinen toistaan upeampia taloja, joista ei löytynyt kahta samanlaista ja kuitenkin kaikki sopivat toisiinsa täydellisesti. Näin arkkitehdin ja insinöörin tyttärenä olen elämässäni nähnyt museon jos toisenkin, ja Louisiana taisi kiilata suosikiksi samantein. Itse rakennus on todella upea, kokoelma hieno ja monipuolinen, museokahvila kaunis ja hienolla paikalla ja museokauppakin kaksikerroksinen ja täynnä kaikkea ihanaa. 

En yleensä koe järkeväksi kuvailla museoissa esineitä, mutta pomppulauta oli mielestäni niin hauska että nappasin siitä kuvan. Museosta siis löytyi kyllä perinteisiä yhden värin teoksia, mutta lisäksi esimerkiksi iso kokoelma Andy Warholin töitä ja tietenkin paljon tanskalaista taidetta. 

Seuraavana päivänä jätettiin Tanska taakse ja ajettiin 8 tuntia Tukholmaan, josta hypättiin Siljan kyytiin. Suomessa oltiin klo 7 aamulla ja fiilikset oli tosi kummalliset, kun aamu-unisena katselin Turun maisemia ja luin suomenkielisiä kylttejä. Sunnuntaina lähdin Linnanmäelle, jossa tapasin paljon kavereita. Laitteet vaan tuntui todella kesyiltä Heide-Parkin hurjastelujen jälkeen!

 

Huomenna lähden illalla takaisin Lahteen, takaisin omaan kotiin! Ihanaa! En vaan tiedä miten kaikki tavarat meinaa mahtua takaisin vaatekaappiin, saksa/tanska-ostosten lisäksi ratsasin siskon vaatekaapin ja perin takaisin omani. 

Olen ajatellut jatkaa blogin pitämistä säännöllisen epäsäännöllisesti, koska pidän kirjoittamisesta ja olen liian laiska pitämään päiväkirjaa käsin. Postauksia siis luvassa, aiheista ei ole vielä tietoa mutta sen näkee sitten kun taas kirjoitan!

Pusuja! 

Mitä tästä opimme

Ah ihanuutta, tentti on tehty, kotiessee tehty, edellisviikon tentistä 1.7, aurinko paistaa, ja mulla on 5 päivää jäljellä! Laura tulee huomenna visiitille sunnuntaihin asti, edessä siis riemukas viikonloppu. Sunnuntaina Lauran lähdettyä mun pitää siivota ja pakata, koska porukat tulee sunnuntai-iltana ja maanantai-aamuna joku täti tulee tarkistamaan mun huoneen kunnon. Tiistaina aamulla palautan avaimet ja me suunnataan Tanskaan pariksi päiväksi, ja sitten laivalla KOTIIN!

Mulla ei taida olla aikaa postata tän jälkeen ennenkun oon päässyt kotiin, toivottavasti ehtisin kuitenkin jossain välissä. Oon pari viikkoa miettiny tän postauksen tekoa, ja päätin että nyt olis hyvä väli siihen.

Eli mitä mulle jää käteen tästä viidestä kuukaudesta? Voidaan alottaa vaikka ulkoisista asioista. Täällä olessani oon hurahtanut täysin kynsien laittamiseen, osaks varmaan siks että kynsilakka maksaa 1,5e joten ei tunnu niin pahalta kerätä täysin uusi kokoelma niitä. Löysin myös kynsitarrat ja niiden ihanuuden! Pitää käydä täydentämässä varastot ennenkuin lähden, tarra-arkki maksaa 1e ja siitä riittää pitkäksi aikaa. Toinen asia on huulipunat ja kiillot. Suomessa saatoin joskus hutaista jotain huuliin, mutta pussailuetäisyydellä oleva poikaystävä yleensä kulutti kiillon alta aikayksikön. Täällä ei poikaystävää näy, joten olen aloitin varovaisesti neutraalinpunaisilla sävyillä, kunnes ostin hehkeän korallinpunaisen huulipunan, joka näyttää erityisen hyvältä rusketuksen kanssa. Huulikiiltoja löytyy varmaa 5 erilaista ja nykyään muistan lisätä sitä tasaisin väliajoin. Uskalsin myös ostaa turkoosin kajaalin josta olen haaveillut iät kaiket ja jopa käyttänyt sitä ja saanut kehuja. Täällä on jotenkin ollut helpompaa kokeilla uusia meikkijuttuja, Suomessa se tuntuu aina jotenkin vaikealta ja täällä en välttämättä ymmärrä jos joku saksalainen antaa palautetta mun meikeistä, onneks. Painoa ei ole tainnut tulla lisää, mutta laihdutusprojekti alkaa silti kun pääsen kotiin. Näitä mun uus urheilullinen elämä-projekteja on nähty jo aika monet kerrat, mutta nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ettei paino pääse karkaamaan tätä korkeammaks. Kenkiä oon ostanut hävyttömiä määriä ja vaatteita kanssa. "Onneksi" oon aina onnistunut löytämään omaan tyylini sopivia juttuja, tosin usein melkoisen etsinnän jälkeen. Saksalaisten tyyli on melkosen tylsää suoraan sanottuna, ja vaatekauppoja saa aina koluta ennenkuin löytyy joku kiinnostava juttu. Väriä mun kaapista ei vieläkään löydy paria valkoista paitaa ja värikästä toppia enempää, mutta mä vaan en ole mitään kukkamekko-tyyppiä. Tänä kesänä oon uskaltanut juosta ilman legginssejä lähes koko ajan ja oppinut olemaan välittämättä siitä että mulla on arpia polvissa ja säärissä ja että mun reidet ei oo maailman kapeimmat. Olisin tosin saanut jonkun lämpöhalvauksen legginssien kanssa näissä helteissä, mutta se on sivuseikka. Oon myös kyllästynyt mun pystytukkaan, vaikka se onkin kätevä tapa saada ihmiset muistamaan mut. Lisäks tukka on kuulemma lyhyenä kiva ilman että laitan sitä, mutta itse en siitä oikeen tykkää, pelkään että näytän pojalta. Tukasta on tullut osa mua ja mun tyyliä enkä osaa yhtään sanoa viihdynko taas pitkätukkaisena. Näyttäsin varmaan melkosen erilaiselta jossain enkelikiharoissa! Ikävä pitkiä hiuksia on kuitenkin ja haluan alkaa kasvattamaan mutta katsotaan kuinka pitkään mulla riittää pinna sen projektin kanssa. Tod näk tasan niin kauan kunnes saan rahat pidennyksiin kerättyä kasaan.

Sitten se henkinen puoli. Se että lähtee tuntemattomaan ja huomaa pärjäävänsä hyvin on aivan mahtava fiilis! Kaikki perusasiatkin tuntu aluks hassulta kuten kaupassa käyminen tai kahvin tilaaminen ja tipin jättäminen ja ylipäätään vieraan kielen kanssa toimeen tuleminen. Nyt saksanpuhuminen sujuu jo hyvin, kahvilan tarjoilijat moikkaa ja kyselee kuulumisia ja kaupassa suunnistaminen sujuu. Saan jopa laitettua oikeeta ruokaa kun kyllästyn nuudeleihin. 
Musta on tullut paljon itsevarmempi ja uskallan mennä tilanteisiin eri tavalla. Oon myös tajunnut olevani oikeesti sosiaalinen ihminen, ja että osaan ystävystyä helposti. Tapasin upeita ihmisiä täällä ja myös löytänyt ihmisiä, joista on tullut mulle todella tärkeitä ja joita tulen ikävöimään kovasti, mutta (kunhan Islanti pitää tuhkansa kurissa) koko maailma on saavutettavissa lentokoneella. Tärkeimpien lisäksi voin tästä lähtien matkustaa lähes mihin tahansa maahan Euroopassa, ja tiedän voivani ottaa yhteyttä täällä tavattuihin ihmisiin vaikka ei ehkä joka päivä yhdessä hengailtukaan. Oon oppinut tuntemaan itteni kaiken kaikkiaan paremmin ja saanut sitä kautta voimaa antaa vaan mennä ja nauttia ja olla miettimättä mitä muut musta ajattelee. Mä oon todella ensimmäistä kertaa ollu oikeesti vapaa tekemään asioita just niinkun mä tahdon ja olla sellanen kun mä oon. En tiedä oonko muuttunut mitenkään oikeasti, olen ehkä vain tajunnut asioita itestäni jotka muut jo tietää.

Ei täällä olo mitään juhlaa ollut kokoaikaa kuitenkaan. Opin nimittäin myös miltä tuntuu kun on niin ikävä kotiin että pää meinaa räjähtää, ja kaduttaa että ikinä lähdin yhtään mihinkään. Ikävästä selvisin kuitenkin aina olemalla yhteydessä rakkaisiin Suomessa ja ajattelemalla kuinka nopeesti aika menee (ja syömällä suklaata ja ostamalla uudet kengät). Ja se meni supervauhtia ainakin näin jälkikäteen ajatellen! Uskomatonta että 5 kuukautta täällä on ohi 5 päivän päästä. Musta on ihanaa mennä kotiin ja jatkaa elämää uudella asenteella ja tiedolla siitä että mä pärjään vaikka eteen heitettäis mitä.

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen että uskalsin jättää kaiken tutun koska täällä oleminen on ollut parhaita aikoja elämässäni ja muistot tulee pysymään mun kanssa aina.

Pusuja!

Weekend in the city

 Halloo!

Olisin halunnu postaa jo lauantaina, mutta meidän netti on ollu ihan kenkku. Se leikkii että se toimii, ehkä jopa niin pitkälle että saan Facebook-sivun auki ja sit menee poikki. Argh! Koko viikonloppu tätä, eikä kukaan tiedä missä on vika. Toisaalta, tää on pakottanut mut lähtemään ulos tai kirjottamaan hausarbeittia.

Keskiviikon tentti meni ihan okei, ja torstaina saatiin jo edellisen viikon tentti takasin. Mä sain siitä 2.0 mikä on aika jees, kun 1.0 on paras. Nyt pitäis vielä jaksaa lukea tulevan keskiviikon tenttiin, joka onkin sitte vika!! Koulutunteja ei oo enään mistään kursseista onneks jäljellä. 

Täällä on siis nautittu huimista helteistä jo ties miten pitkään, uusin ennätys tais olla +39 perjantaina. Sain kuulla epämääräisiä huhuja kaupungin omistamasta ulkouima-altaasta, ja siitä piti tietenkin ottaa selvää. Erinäisten bussiseikkailujen jälkeen (mä en vieläkään osaa käyttää näiden julkista liikennettä) löydettiin lopulta perille asti, ja käsite taivas maan päällä sai jälleen yhden lisämerkityksen.

 

 Vesi oli tuntui suorastaan mahtavalta kuumuudessa, jossa hikoileminen on väistämätöntä vaikka olis sisätiloissa (ilmastointi on täysin tuntematon käsite, lisäksi nää ihmiset jotka pitää ikkunoita selällään kun on pakasta sulkee niitä yhtä nopeesti ku mä ehdin avata,miksi?!). Altaalla ei ollut edes liian täyttä, osaksi kai siksi että ison altaan lisäksi oli vielä toinen, matalampi allas jossa kaikki lapset laski iloisesti vesiliukumäkeä. Mekin käytiin kokeilemassa sitä, ja todettiin että liukumäen lopussa odottava valtava SPLÄSHH ei tarkota kivoja asioita bikiniyläosalle. Käytiin vielä uudestaan lauantaina uimassa ja ottamass aurinkoa. Paikka ei sinänsä ole kaukana, mutta sinne menee bussi vaan puolen tunnin välein ja sekin lähtee juna-asemalta eikä keskustasta, joten vähän hankalasti saavutettavissa. Mutta eiköhän me lähdetä vielä sinne tällä viikolla ainakin kerran.

Perjantaina uimisen jälkeen tulin kotiin ja meinasin tylsistyä kuoliaaksi kun kaikki vaan opiskeli ja netti pätki ja simskin kyllästytti. Jouni sai mut lopulta houkuteltua kampukselle, jossa nurmikolle oli pistetty dj-koppi pystyyn ja grilli tulille. Ilta oli mukava, istuttiin viltillä ja juteltiin ja kuunneltiin musaa, kunnes poliisit tuli käskemään musan pois. Sen jälkeen kuunneltiin musaa kännykästä ja kateltiin tähtiä ja nautittiin kesäillasta. Mä meinasin nukahtaa kun oli niin lokoisaa, ja vääntäydyin suurella vaivalla kotiinpäin. 

 

Lauantai meni niinkun sanoin uimassa ja illalla suuntasin Isabelin ja Mikaelan läksiäisiin. Pojat oli laittanu kunnon dj-meiningit pystyyn ja oli ihanaa kuunnella hyvää musaa kovalla.  Kuuma oli kuten kuvista näkyy ja hiki virtasi tanssimisen jälkeen, eikä ulos meneminen auttanut kauheasti asiaa.

 

 Tytöt olivat tehneet kakkua kaikille niille, jotka ei oo vieä juhlineet synttäreitään, ja se oli nam! Lisäks limbottiin ja naurettiin hassuille tanssiliikkeille, ja mä yritin opetella lattaritansseja. Musta on niin maailman siisteintä kuinka espanjalaisilla on rytmi veressä, ja tanssi taipuu kaikilta kuin luonnostaan. Oli aika tönkkö olo niiden latinolanteiden vieressä! 

Sunnuntaina sitten taas opiskelupäivä, ja illalla koko espanjaedustuksen kanssa katsomaan MM-finaalia. Jännäks meni, ja ilo oli melkosta kun Espanja vei voiton. Voiton kunniaksi espanjalaiset viritteli parit laulut ja hyppi ja riemuitsi kovaan ääneen ja Manu joutui toteuttamaan lupauksensa ja pulahti Pedron ja Javierin kanssa Rathausin edustalla olevaan suihkulähteeseen. Nauroin niin että poskiin sattu, kun pojat maanitteli vielä yhden ohikulkeneen espanjafanin seurakseen. Mä unohdin kameran tietenkin, mutta laitan vielä aiheesta parit kuvat kunhan saan käsiini.

Mä oon suunnitellu jo omia läksäreitäni lauantaiks ja buukkasin Theon pyörittelemään lättyjä myös niihin. Aattelin pyytää kaikkia väsäämään itselleen irokeesit, ihan vain nähdäkseni mitä pitkätukkaset saa aikaseks. Jotenkin outoa olla lähdössä jo pois, päivät vaan vähenee vinhaa vauhtia! Pitää muistaa hoitaa paperihommat kuntoon ennen lähtöä avaimenpalautuksista sun muista, saksalainen byrokratia on pahimmillaan tuolla koulussa. Lina lähtee jo torstaina, buu! Mut toisaalta, mä tiedän että tuun näkemään mun tärkeitä ruotsalaisia kuitenkin koska välimatka ei oo niin pitkä, ja espanjaan on kanssa lyhyt matka. Kian lähtee takas jenkkeihin mikä on ihan supertyhmää, mutta onpahan hyvä syy lähteä Kaliforniaan parin vuoden sisään. Kurjinta on kuitenkin tän yhteisen kokemuksen loppuminen, kaikki menee takas omiin elämiinsä ja erasmuskupla puhkeaa.

Ulkona ukkostaa, vihdoinkin! Toivottavasti ilma vähän puhdistuu ja raikastuu, mua kyllästyttää hikoilla jatkuvasti ja ihan solkenaan, sisällä ja ulkona. Tänään olin Linan seurana sen hyvästelyshoppausreissulla ihan vaan siks että kaupoissa on sentään ilmastoinnit ( ja vähän siks että mun teki mieli vaikka mitä, mut ostin vaan hameen alennuksesta 5e ja farkkulegginssit hajonneiden tilalle 15e). Nyt jos menis nukkumaan mun silkkimakuupussiin, jonka äiti toi aasianreissultaan viime vuonna. Se on osoittautunut ihan korvaamattomaks kesäpeitoks, on viileä ja silkki on aika ihanan tuntuista ihoa vasten.

Pusuja!

ps kello on sitten täällä tunnin vähemmän, eli vasta 00.40

Back in the days

Eilen illalla kun yritin saada unta, mun päässä alko soimaan Manic Street Preachersin Empty Souls. Yritin löytää tähän youtubevideoo mutta kaikki muut paitsi liveversiot oli Sonyn omaisuutta ja niitä ei enää voinu katella mun maassa. En oo kuullu kyseistä biisiä varmaan vuosiin, mutta silti osasin sanat kokonaan ja tein henkisen matkan takasin teinivuosiin Tapiolassa. Tää biisi soi sillon melkosen nonstoppina, ja nyt se muistuttaa mua siitä kun hengailtiin Iban kanssa sen porukoilla ja tehtiin massiivisia brunsseja kun mä olin siellä yötä, siitä miltä tuntuu mennä syksyllä takas kouluun kesäloman jälkeen, millasta on kävellä kotiin kesäiltana bussipysäkiltä kivan illan jälkeen, ottaa aurinkoa porukoiden takapihalla, hengailla Sokoksella ja bongailla söpöjä vartijoita, Kaisan Cafe, bileet, kaikki se mitä me tehtiin sillon ja josta tuntuu että olis vaan vähän aikaan mutta josta on semmoset 4-5 vuotta. Mulle vanhat hyvät ajat todella oli erityisen hyviä aikoja!

Hrrr ehkä tää on joku ikäkriisin esiaste, täytän 12 päivän päästä 22, ja mua hirvittää vähän että vaihdon jälkeen on työharjottelu, sitten oppari ja sitmä ikäänkun valmistun! Se kuulostaa jotenki niin aikuiselta ja mun pään sisällä mä oon vieläkin jotain 15 tai niilä main. Paitsi Sillä erolla että asun Saksassa viidettä kuukautta ja mun pitäis lähtee yliopistolle tekemään vähän hommia ennen tän päivästä tenttiä, mä en tiiä kuinka monen 15-vuotiaan ohjelmasta löytyy tollasta.

Meeri 17v, tukan piti olla muhkea ja pörröinen ja jostain syystä myös hyvin punainen.

Jos nyt saisin taas pääni jotenkin tähän hetkeen, ilmeisesti se tykkää poukkoilla menneessä ja tulevassa mutta keskittyminen juurikin nyt on vähän hakusessa.

Illalla sitten katotaan pääseekö Saksa finaaliin! Ennustajamustekala oli ennustanut että Espanja voittaa, mutta mitä mustekalat on ikinä tienny mistään.

Pusuja!