Läksärit

Loppuviikko meni ihan vilauksessa, apua! Torstaina oli vika tentti, ja sen jälkeen sushilounas Tartsanin kanssa, oli namia! Lahteen rantautui siis ensimmäinen sushipaikka viime jouluna, ja Tarun ja mun riemulla ei ollut rajoja. Sushi on nomnomnomnomnom!

Perjantaina sitten alkoi kuumeinen järjestely, että koti näyttäisi edes vähän siltä, että sinne kehtaa ihmisiä pyytää. Olin valmis suunnilleen kahden aikoihin, ja sen jälkeen alkoi piinallinen odotus, että tytöt pitäisi hakea juna-asemalta, että päästäisi kauppaan, että päästäisiin tekemään ruokaa, että päästäisiin korkkaamaan. Tiedättekö, kun odottaa juhlia ja on sellainen jännä olo? Juhlan-odotus-olo, joka aiheuttaa ajan hitaasti kulumista ja lievää päänsärkyä? Viiteen asti sain odottaa, kunnes Idat loikkivat ulos 20 min myöhässä olleesta Helsingin junasta ja pääsimme tekemään tortilloja. Olin kutsunut ihmiset seitsemältä, joten kahdeksan jälkeen porukkaa alkoi valua pikkuhiljaa paikalle. Hyvin mahduttiin, vaikka minulla oli pienet epäilykseni asiasta. Kuvat onneksi näyttävät sen mitä juhlijat eivät muista:

 

  

  

  

  

  

  

  

  

  

Koska kyseessä olivat läksiäiset, sain läksiäislahjaksi mm. suomenlippulasit, lakua, skumppaa, karkkia, siirrettäviä suomitatuointeja, ja ihanaiset tytöt olivat myös leiponeet suussasulavaa suklaakakkua. Ainoa huono juttu kakussa oli, että se näkyy hämmästyttävän hyvin vaaleaa mattoani vasten...Jostain syystä myös eteisen valkoinen kaappi oli saanut osansa kakusta. Lisäksi läksiäisiin kuuluu osanaan hyvästien sanominen, ja sen takia silmänrajaukseni olivatkin muuttuneet luomiväriksi. Onneksi aamulla Idat ottivat keittiön haltuun ja loihtivat erilaisia naamoja parantamaan ilmassa leijuvaa rapulaa. Kiitos paikalla olleille, oli superhauska ilta!

Illan aikana käytiin myös monesti läpi se, kuinka nopeasti tulenkaan takaisin reissusta. Itselle aika tulee ainakin menemään superhypervauhtia, koska tekemistä riittää ja aika on kuitenkin niin lyhyt, että koti-ikävä ei ehdi iskeä mitenkään hurjasti (näin ainakin toivon). Kuitenkin juuri sen takia, että tekemistä ja näkemistä on niin paljon, tulee aika menemään myös erikoisen hitaasti, tai ehkä enemmänkin niin, että kaksi viikkoa vaihdossa vastaa kuukautta normaalielämää tapahtumien osalta. Näin ainakin luulen! Katsotaan sitten miten oikeasti asiat ovat.

Tiistaina poistun lopullisesti Lahdesta, ja matkaan Espooseen porukoille vielä muutamaksi päiväksi, kunnes perjantaina on maastalähdön aika! HUI! Nyt pitäisi mennä siivoamaan kirpparipöytä, kerätä tavaroita laatikoihin, kerätä vaatteet kasaa, siivota, tiskata, pyykätä...Jos menenkin takas sänkyyn vielä?

Uno!

Jahas, sitten mennään!

Tämä on siis postaus numero 1, toivottavasti jonkin kivan ja hauskan asian alku! Tämän blogin tarkoitus on valottaa elämääni vaihtoni aikana, eli mitä kaikkea ehdin viidessä kuukaudessa Saksan maalla sählätä. Muttamutta, voidaan vaikka aloittaa siitä, missä olen nyt ja mihin sitä ollaankaan menossa.

Opiskelen Lahdessa markkinointia, ja vaihtoon olen halunnut lähteä jo lukiosta asti, mutta silloin tuntui siltä, etten olisi ehkä pärjännyt kielen puolesta (lue: äitiä olis tullu kauhee ikävä!), enkä myöskään halunnut menettää tiivistä lukioporukkaani,  vaan kokea wanhat ja penkkarit juuri heidän kanssaan. Niimpä vaihto sai odottaa, kunnes NYT vihdoin pääsen matkaan!

Suuntana on Saksa, Lüneburgin kaupunki Hampurin lähellä. Olen lukenut saksaa ala-asteelta, mutta sanaakaan en sitä osaa puhua, joten tämän reissun olisi osaltaan tarkoitus korjata tämä asia. Lisäksi tavattuani ihania saksalaisia vaihtareita koulun kautta olen varma, että reissusta tulee suorastaan mahtava! Ystäväni Laura lähti syksyllä vaihtoon samaan paikkaan, joten tietenkin paukin paikalle tutkimaan kaupunkia etukäteen, ja tapaamaan tottakai saksalaisia, joihin tutustuin viime keväänä. Tässä pari kuvaa reissusta:

 

Kyseessä siis sympaattinen vanha kaupunki, jossa paljon pieniä kujia ja katuja, eksyminen alkuvaiheessa siis taattua. Asiaa ei auta se, että kaupungin keskustan kadut eivät ole suoria, vaan hieman mutkittelevia. Tämä kai siksi, että keskiajalla vihollisen olisi vaikeampi hyökätä! Maailmanvalloitukseni siis tulee olemaan suunniteltua hankalampaa.

Odotan lähtöä jo innolla, lento on aamulla 5 maaliskuuta, eli puolentoistaviikonpäästä!! Vielä ennen sitä pitäisi saada kämppä järjestykseen, jotta kukkienkastelijani saa tavaransa mahtumaan sisään. Vein maanantaina tavaroitani kirpputorille ja tänään kävin katsomassa pöytää, jäljellä oli enää muutama hassu mekko ja kenkiä. Pitäisi keksiä jotain täytettä, kun kaikkea omaisuuttani en voi Saksaan raahata, mutta en taida enää haluta luopua mistään. Kirppispöytää järjestellessäkin tuli sellainen olo, että voisin ostaa kaiken pöydältä itse...

Tällä viikolla tiedossa vielä useita läksiäiskahvitteluja sekä tietenkin myös läksiäisbileet perjantaina. Jos 20 ihmistä ahtautuu 25neliön tilaan, taitaa tunnelmasta tulla melkoisen tiivis ja naapuriystävällinen. Pitääkin muistaa varoittaa heitä asiasta.

Nyt mulle lättyjä! Toivottavasti ne rauhoittavat myös vieressä karjuvan pojan, lemppareista lempparein Chelsea pelaa Interiä vastaan Mestareiden liigassa (ei, en tiennyt tätä itse vaan kysyin) ja se aiheuttaa hämmentävän kuuluvia reaktioita...Ne ei kai kuule jos sohvalta huutaa SYÖTÄ JO SYÖTÄ JO!