maanantai 26. heinäkuuta 2010

Last days, the way, home

Kirjottelen tätä nyt porukoiden takapihalta, jaloissa pyörii kaks unista kissaa joiden mielestä silitys olis tärkeempää kun koneella naputtelu. Jotenkin todella outoa olla täällä taas, tuntuu etten olis koskaan missään ollutkaan tai en ainakaan viittä kuukautta!

Viimeiset päivät Lüneburgissa olivat mahtavia, käytiin lammen rannalla ottamassa aurinkoa ja joutsenet kävi vähän läheisiksi! Ne on oikeesti aika isoja ja pelottavia eläimiä, etenkin kun ne sähisee ja niillä on hampaat ja kaikki! Eikä ilmeisesti mitään pelkoa ihmisiä kohtaan, kuten kuvista voi päätellä.

Tuossa siis meidän leiripaikka ja Lauran alusta, josta tyttö pakeni aika kovaa vauhtia kun linnut tuli liian lähelle. 

Lauantaina oli sitten läksiäisbileiden aika. Tehtiin Lauran kanssa ihan superhyvää kakkua, jossa oli paljon kermavaahtoa, suklaakermavaahtoa ja mansikoita! Ei voi kauheesti mennä pieleen tollasilla aineksilla, ja kehuja saatiinkiin bileväeltä. Bileet olivat yhdet parhaimmista koko vaihdon aikana, kaikki olivat paikalla, dj soitteli hyvää musaa ja solun keittiö oli yks iso tanssilattia. Käytiin seuraavana päivänä auttamassa siivoamisessa ja hävityksen kauhistus oli melkoinen, keittiöstä löytyi mm. tuntemattomat sukat ja silmälasien linssi. Saatiin kuitenkin paikka taas normaalin näköiseksi parin tunnin työllä.


Sunnuntaina porukat tulivat Lüneburgiin ja oli ihana nähdä mami ja isi! Kierreltiin sunnuntai ja maanantai Lüünessä, shoppailtiin ja nautittiin kesästä ja kauniista kaupungista. Maanantaina näin vielä kaikki kaverit viimeisen kerran, ja hyvästit olivat melko tunteikkaat. Tai no ei me sanottu hyvästi vaan nähdään myöhemmin! Kian tulee Lahteen käymään jo ensi viikolla, Ruotsinreissu on jo suunnitteilla ja ensi kesänä Espanja näyttää todennäköiseltä lomakohteelta. 

Tiistaina alkoi matka kohti Suomea, matkalla Kööpenhaminaan pysähdyttiin Trapholtin taidemuseossa, jossa oli designer-teemamatkamme ensimmäinen kohde, Arne Jacobsenin kesämökki. Rakastuin matkalla tanskalaiseen designiin joka on yleensä hauskaa ja käytännöllistä. Trapholtin museokaupasta lähti mukaan hauska pieni jutuke, jonka ympärille voi kääriä ipodin johdon ja laittaa laukkuun ja näin estää sen ainaisen solmuunmenemisen.

Illalla saavuimme Kööpenhaminaan ja yllätys oli melkoinen, kun astuessamme sisään hotelliin aula parveili joulupukkeja ja tonttuja, unohtamatta tietenkään asiaankuuluvia lahja/reki/joulupallo-rekvisiittaa ja joululauluja.

Tarjolla oli myös perinteisistä tanskalaisista jouluruoista koostuva buffee-pöytä, josta mekin haimme vähän maistiaisia. Hotellissa oli siis järjestetty joulupukkien vuosikokous, ja huomattavalla osalla joulupukeista näytti olevan oikea pitkä valkoinen parta ja hiukset. Pakenimme hälyä iltakävelylle kanaalin rantaan ja menemällä aikaisin nukkumaan.

Kööpenhamina oli mielestäni ihan kiva kaupunki, hotellilta oli hieno näkymä suoraan Tivoliin. Oli aika hurjan näköistä kun karuselli nousi suunnilleen hotellihuoneen ikkunan korkeudelle, joka oli seitsemännessä kerroksessa. Kulutimme aikaa shoppaillen ja kävellen ja syöden hyvää ruokaa.

Toisena päivänä otimme auton alle ja lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin, kohteena herra Jacobsenin suunnittelema Bellavistan asuinalue. 30-luvulla valmistunut asuinalue oli hieno, ja sen erotti merestä vain kappale valkoista hiekkaa ja rantatie. Huipentumana Jacobsen-pyhiinvaellukselle läheltä löytyi asuinalueen vierestä, jossa kokoainen Jacobsen-niminen kahvila oli sisustettu miehen tuoleilla, pöydillä, lampuilla ja astiastoilla. Lisäksi katosta roikkui muutama Artichoke-lamppu, joka on äidin tämänhetkinen säästökohde. Ruoka oli myös erittäin hyvää ja mami vain istui ja hymyili ja nautti.


Bellavistan jälkeen ajettiin Louisianaan, modernin taiteen museoon n. 30 min ajomatkan päässä Kööpenhaminasta. Matka taittui rantatietä pitkin, ja maisemat olivat upeat, purjeveneitä turkoosinsinisessä vedessä, toinen toistaan upeampia taloja, joista ei löytynyt kahta samanlaista ja kuitenkin kaikki sopivat toisiinsa täydellisesti. Näin arkkitehdin ja insinöörin tyttärenä olen elämässäni nähnyt museon jos toisenkin, ja Louisiana taisi kiilata suosikiksi samantein. Itse rakennus on todella upea, kokoelma hieno ja monipuolinen, museokahvila kaunis ja hienolla paikalla ja museokauppakin kaksikerroksinen ja täynnä kaikkea ihanaa. 
En yleensä koe järkeväksi kuvailla museoissa esineitä, mutta pomppulauta oli mielestäni niin hauska että nappasin siitä kuvan. Museosta siis löytyi kyllä perinteisiä yhden värin teoksia, mutta lisäksi esimerkiksi iso kokoelma Andy Warholin töitä ja tietenkin paljon tanskalaista taidetta. 

Seuraavana päivänä jätettiin Tanska taakse ja ajettiin 8 tuntia Tukholmaan, josta hypättiin Siljan kyytiin. Suomessa oltiin klo 7 aamulla ja fiilikset oli tosi kummalliset, kun aamu-unisena katselin Turun maisemia ja luin suomenkielisiä kylttejä. Sunnuntaina lähdin Linnanmäelle, jossa tapasin paljon kavereita. Laitteet vaan tuntui todella kesyiltä Heide-Parkin hurjastelujen jälkeen!
 

Huomenna lähden illalla takaisin Lahteen, takaisin omaan kotiin! Ihanaa! En vaan tiedä miten kaikki tavarat meinaa mahtua takaisin vaatekaappiin, saksa/tanska-ostosten lisäksi ratsasin siskon vaatekaapin ja perin takaisin omani. 

Olen ajatellut jatkaa blogin pitämistä säännöllisen epäsäännöllisesti, koska pidän kirjoittamisesta ja olen liian laiska pitämään päiväkirjaa käsin. Postauksia siis luvassa, aiheista ei ole vielä tietoa mutta sen näkee sitten kun taas kirjoitan!

Pusuja! 

1 kommentti:

Taru kirjoitti...

IHANAAA, sä oot täällä! Mä tuun ke-iltana Lahteen!!!!