Honey, I'm home!

Hallo!

Saksassa ollaan, JEE! Matkat meni yllättävän kivuttomasti, lennot oli Helsingistä Riikaan ja sieltä Hampuriin. Ylipainoa oli vain 2 kiloa, en enää keksinyt mistä välistä olisin karsinut. Lento Riikaan tapahtui pienellä potkurikoneella, joka piti järkyttävää ääntä nousun ja laskun aikana. En pelkää lentämistä millään tavalla, mutta myönnettäköön että vähän jänskätti. Riian lennolla viereeni istui jenkki/kanadalainen/espanjalaisia sukujuuria-mies, jonka kanssa juttelin matkan ajan. Herra oli Punaisen Ristin hoitsu ja matkalla kuuden kuukauden komennukselle Afganistaniin! Itse en ikimaailmassa uskaltaisia lähteä, hänelläkin on vaimo ja pieni poika, huh! Mutta totesi että money is good and the experience amazing. Ja että perhettä odottaa 2 miljoonan dollarin vakuutuskorvaukset jos huonosti käy. Riiasta Hampuriin istuin yksin omalla rivilläni, joten ei haitannut että vähän levittäydyin ja konekin oli normaalikokoinen.

 

 

  

Kuvasta näkyy ihanasti, miten huonosti nukutut yöt vaikuttaa mun silmänalusiin. Ensimmäisen yön täällä nukuin kuitenkin todella hyvin, vaikka yleensä uusi paikka vaatii totuttelua. Asiaan saattoi vaikuttaa myös aivan järjetön väsymys matkustamisen jälkeen, sekä ikävä, joka hyökkäsi päälle illalla. Onneks on skype!

Ehdin jo riemuita, kun Lüneburgin kadut olivat kuivat ja lunta vain pieninä kasoina varjopaikoissa. Kuitenkin, illalla alkoi sataa lunta ja aamulla herättiinkin sitten mukavan 10cm lumikerroksen alta. Onneks aurinko paistelee ja sulattaa lunta nopeesti.

Ja sitten tähän kämppään! Oon ehkä onnekkain ikinä! Tää on ihana, kaunis, hyväl paikal, iso, paras! Ja mulla on oma parveke, jota kämpän omistaja kirjeessään kertoi kadehtivansa, kesällä siis erittäin hyvä paikka ottaa aurinkoa. Lisäksi on aamuaurinko.

 

Mä oon aina halunnu punasen seinän!

  

  

Jumalaista.

  

Lähikuva pöydästä, mitä ilmeisimmin hankittu Ikeasta kuten peili alla

keittiö

 

  

olohuone

 

menossa seinälle kunhan ehtii

Semmoinen! Hinta on 310€ kuussa, sisältyy netti ja sähkö ja vesi. Asun kahden tytön kanssa, jotka vaikuttavasti kivoilta, eli varmasti tullaan toimeen. Yläkerrassa asuu kolmen lapsen perhe, joten sieltä kuuluu vähän väliä jytinää ja kiljahtelua, sekä pasuunan ja pianon suloääniä. Eipä onneks haittaa mua.

Kävin vähän pyörähtää kaupungilla tänään, paljon ihmisiä oli liikkeellä auringon houkuttamana, joten en oikeen osannut kuvata isoimpia ja kiireisimpiä katuja. Kuitenkin alimassa kuvassa näkyy, miltä suunnilleen kaikki kadut näyttävät. Kaksi ensimmäistä kuvaa kotitalosta.

 

 

Semmoista tällä kertaa. Huomenna on yhteinen aamiainen vaihtareiden kanssa ja maanantaina alkaa koulu!