Lapko

Lapko on...

Mitenkähän sitä kuvailisi bändiä joka on ollut rakkautta ensikuulemasta asti? Paras, mielenkiintoinen, muuttuva, tunnistettava, tärkeä, rakas? Biiseihin liittyy monia muistoja, esim. Young Desire-levy soi korvissa kun asuin Helsingissä putkiremonttia paossa ja menin töihin aamuisin klo 7.15. Samaisen levyn introbiisi oli exällä herätyksenä, eli nykyään en kestä kuullakaan sitä. Killer Whales muistuttaa aina siitä, kun oli kaveri kesätöissä Serenassa ja kertoi, miten aina nähdessään tuhdimpia ihmisiä aalto-altaassa tää biisi alkaa soimaan päässä. All the best girls, no tietty kaikki mun lempparitytöt! Tää lista jatkuis vissii loputtomiin. Oon nähny pojat livenä vissiinkin 6 tai 7 kertaa, keikat on aina yhtä parhautta vaikka Maljan välispiikeistä ei saakkaan koskaan mitään selvää.

Uus levy tuli ulos 10.3 ja onnekseni yksi Lapkon kolmesta keikasta Saksassa oli Hampurissa. Sinne siis! Mukana seikkailivat Lina ja Robert. Onneksi on GoogleMaps, sen avulla löydettiin perille jopa suht helposti. Linalle piti vielä saada lippu ostettua, mutta odotellessamme ulkona Grüne Jägerin avautumista tuli vieresestä porukasta mies kysymään, olisiko meillä tarvettä yhdelle lipulle kun heidän porukastaan yksi perui. Ystävällinen mies ei edes halunnut rahaa lipusta, kivaa! Paikka oli suorastaan minikokoinen, mutta se johtikin erääseen mukavaan asiaan...

Lämppäri soitti aika samantyyppistä musaa, kuitenkin rauhallisempaa, semmosta chillailua. Siinä huojuessa tajusin yhtäkkiä seisovani Lapkon basistin vieressä. Olin tosi cool ja leikin etten huomannu vaikka samalla vaihdoin kiivaita katseita Linan kanssa jotta tämä tajuaisi, kuka vieressä seisoo. Vähän tämän jälkeen herra Malja kurvaili paikalle, kuunteli ensin hetken lämppäriä ja painui tiskille. Rohkaisin mieleni ja menin kysymään "moi voitaisko ottaa kuva yhdessä?" Ja no niin. Kuvasta kai näkyy mielentilani!

Hihihihi! Aika kivaa! Suomessa kun pojat ei pahemmin yleisön seassa hengaile. Keikan heiluin sitten eturivisssä väistellen ekstaasitilassa olevia saksalaispoikia, joilla oli kahden hengen moshpit.

Lisää hyviä puolia keikkapaikan pienuudesta: kuvista saa jopa jotain selvää! Saan käpäliini uuden cdn vasta maanantaina, kun Iba sen mulle lähetti, kiitos! Robert osti levyn paikan päältä ja kuunneltiin sitä putkeen tietty heti, ja voi ihanuus. Vanhat tuttu soundi yhdistettynä taas johonkin uuteen. Summer Nights on jo valmiiks ihan superlemppari!

pusuja!