Where did the time go?

Anteeks etten oo kerenny postailla! On ollu kaikkee tekemistä ja en sitten oikee oo jaksanu kirjotella kun ei oo ollu.

Nyt on vihdoin kurssit valittuna noin niinku lopullisesti. Pari kurssia meni vaihtoon viel, kun tääl on sellai systeemi kun Komplimentärstudium, joita saa normaalit opiskelijat ottaa vaan yhden niin, että saa opintopisteitä. Erasmukselle asian kanssa ei pitäis olla mitää ongelmaa, mut jostain syystä opettajilla on asiasta erimielisyyksiä. Enkä oo ihan niin tunnollinen opiskelija että tekisin jotain ihan huvin vuoks. Paitsi Harry Potter-kurssin, mut siitä tuleeki pisteet,hähä! Sitä oli tiistaina, ja oli hauskaa! Ei ihan niin sekopäistä kun vois luulla, vaan keskusteltiin kirjottajan tyylistä ja kertojasta ja niistä pienistä jutuista, mitä J.K Rowling käyttää teksteissään saadakseen niistä mielenkiintosia ja koukuttavia.

Kattelin viime viikon kuvia, ja toiminta on aika paljon keskittynyt tohon ruokapuoleen. Ensiks viime perjantaina oli grillibileet, perus leipää ja makkaraa ja valmislihapullia, mut silti, grilliruokaa!!

 Korealaisilla on erittäin äänekkäitä juomapelejä, joihin kuuluu erikoisia lauluja ja kiljuntaa. Mutta hauskaa!
 Juhlistettiin samalla muutamia synttäreitä, ja me lahjottiin Marinaa laukulla ja koruilla.

Ilmeestä päätellen olivat mieluisia!

Lauantaina sit tehtiin Linan ja Slavan kanssa thaimaalaista kookoscurrya, ja se oli kans NAM! mut jännästi piti nälkää vaan pari tuntia, sit tuli yhtäkkiä tunne et masu on ihan tyhjä.

Maanantaina oli koulua vaan aamulla, niin lähdettiin kaupungille syömään sushilounas. Hintaa 7,90, misokeitto, 10 makia ja 4 nigiriä. Olin täynnä koko päivän! Tiistaina tein ite katkarapua ja bambua hapanimeläkastikkeessa, se oli kans niiiin hyvää. Olin vaan vähän hädässä kaupassa ensin kun en meinannu löytää Uncle Benssiä tai ylipäätään hapanimeläkastiketta mistään, kunnes lopulta päätin hakee riisin ensin ja siellähän Setä Ben nökötti. Kaiken järjen mukaa.

Oltiin kuultu vähän juttuja, että espanjalainen Manu tekee syömäkelpoista ruokaa ja pyydettiinkin herralta koemaistelutilaisuutta.

Ja en oo ehkä pitkään aikaan syöny mitään noin hyvää! Kanafileitä pannussa mustikkakastikkeella, mozzarellasalaattia oliiviöljy/viinietikka/hunaja-kastikkeella, perunoita kypsennettynä uunivuoassa sipulin kanssa ja pekoniin käärittyjä taateileita, joiden sisällä oli manteli. Nälkä lähti pienelläkin annoksella, mutta ruoan namokaisuuden takia taisin santsata kerran tai kaksi. Tulee nälkä kun vaan katon tota kuvaa! Ens kerralla ois sitte skandinaavien vuoro tehä ruokaa, mut ei ainakaan vielä olla keksitty mitään perinteisen skandinaavista tarjottavaa, paitsi lihapullia.

Lüneburgin ailahtelevainen Neiti Sää on ihastuttanut kirkkaan sinisellä taivaalla ja lämpöasteilla. Tänään söin aamupalaa partsilla ja tajusin, miten siistiä siinä on ottaa aurinkoa! Musta tulee niiiiin ruskea kesällä, vaikka täällä ei pahemmin taida rannalle päästäkkään.

kotipiha

Vaikka on ollut kivaa ja tekemistä, mulla on ihan hirveä ikävä kotiin ja äidin luo ja Paavon luo. Paavon näkemiseen ei onneks enää oo kun 3 viikkoa, mutta tällä hetkellä se tuntuu niiiin pitkältä ajalta. Jotenki on ollu vaikeempaa olla erossa sen jälkeen kun Paa kävi täällä. Osaksi johtunee tietty siitä, että elämä täällä on asettunut, ja alkuhuuma alkaa mennä ohäi. Näihin tunnelmiin vaikuttaa myös se, että mulla on puolukkapäivät edessä ja sillon ei tunnetusti oo mikään kivaa. Mutta siis, kaikki te, jotka haluutte lähtee vaihtoon, lähtekää mielummin niin että mennään kesää kohti! En haluu ees ajatella millaseen alhoon voisin vaipua, jos kokoaja pimenis ja satais ja yök. Tähän väliin paalle paljon pusuja kun luet tätä <3


Mutta mutta. Koska en nyt voi teleportata Suomeen, pitää keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tänään on illalla vähän isompi tapahtuma kaupungilla, nimittäin Studivo Spass-Party am Stintmarkt. Eli 5€ hintaan pääsee sisään kadunpätkälle, jonka kaikki 6 baaria tarjoaa erilaista musiikkia ja luonnollisesti juomia puoleen hintaan. Sain houkuteltua Nicolen mukaan kanssa, vaikka neiti asuukin Hampurissa. Lupasin kuitenkin ottaa sen mun sohvalle, ellei se löydä parempaa seuraa...Tavattiin ekan kerran meidän Hampurin reissulla, Nicki oli vaihdossa Ruotsissa viime semesterillä ja tuntee myös Marinan ja Slavan. Meillä synkkas heti, ja ollaankin lounastettu pari kertaa yhdessä ja aina meinaan tukehtua ruokaani kun nauretaan niin paljon. Pitäis kohta keksiä mitähän sitä pukis päällensä, aina ikuinen ongelma.


Semmosta! Lupaan palailla vähän useemmin, ettei tuu tällasia kilometripostauksia.


Pusuja!